Johannes Kepler oli yksi niistä miehistä, joiden kohtalona näytti olevan maailmankaikkeuden syvimpien salaisuuksien avaaminen.
Hän syntyi vuonna 1571 Weil der Stadtissa, pienessä kaupungissa Pyhässä saksalais-roomalaisessa valtakunnassa. taivaallisen harmonian väsymätön tavoittelu.
Hänen loppunsa ei kuitenkaan ollut yhtä kunniakas kuin hänen löytönsä.
Hän kuoli vuonna 1630 kaukana suurista observatorioista, jolloin hänen nerouttaan ei vielä täysin ymmärretty tai arvostettu niin kuin vuosisatoja myöhemmin.
The Keplerin kuolema ei ollut vain loistavan elämän loppu, vaan myös heijastus hänen aikansa jännitteistä, sairauksista ja epävarmuudesta.
Tieteen ja vastoinkäymisten leimaaman elämän konteksti
Ennen kuin puhutaan hänen kuolemastaan, on hyödyllistä ymmärtää ympäristö, jossa hän eli.
Kepler oli mies, joka yhdisti usko ja järki, syvästi uskonnollinen tiedemies, joka piti kosmoksen lakeja todisteena jumalallisesta järjestyksestä.
Hänen löytönsä planeettojen elliptisistä kiertoradoista, jotka ilmenivät hänen Planeetan liikkeen lait, Kaksi ensimmäistä, jotka julkaistiin ensimmäisinä, muuttivat ikuisesti ihmisten käsityksiä maailmankaikkeudesta.
Tie ei kuitenkaan ollut helppo.
Koko elämänsä ajan Kepler joutui kohtaamaan - sodat, uskonnollinen suvaitsemattomuus, köyhyys ja useiden heidän lastensa menetys.
Euroopan murtuneessa Euroopassa Kolmikymmenvuotinen sota, Hänen tieteellistä työtään keskeyttivät 1990-luvun alussa jatkuvasti pakkosiirrot, sensuuri ja resurssipula.
Matka ilman paluuta Regensburgiin
Vuonna 1630 Kepler lähti matkalle Regensburgin kaupunkiin (Regensburg), ja hänen päämääränsä ei ilmeisesti liittynyt mitenkään tieteeseen.
Seeking maksamatta olevan maksun takaisinperintä hänen palkkansa keisarillisena matemaatikkona, jota keisari Ferdinand II ei ollut vielä maksanut.
Kuusikymppisenä, sairaana ja uupuneena hän muutti epäsuotuisaan ilmastoon toivoen turvaavansa perheelleen kunnollisen tulevaisuuden.
Hän oli heikentynyt mies, mutta hänessä oli yhä Marsin salaisuudet paljastaneen ajattelijan sisäinen palo.
Tämä matka jäisi kuitenkin viimeiseksi.
Regensburgissa hänen terveytensä alkoi heikentyä nopeasti.
Historialliset tiedot osoittavat, että se kärsi kova kuume ja etenevä heikkous, oireet viittaavat tartuntatautiin, mahdollisesti lavantautiin tai hengitystieinfektioon.
Johannes Keplerin viimeiset päivät
Viimeisinä päivinään Kepler oli vuoteenomana vaatimattomassa huoneessa paikallisessa majatalossa.
Hänellä ei ollut oppineiden hoviväen varoja eikä hänen neroutensa ansaitsemaa huomiota.
Siitä huolimatta hän säilytti hänelle aina ominaisen tyyneyden.
Sanotaan, että aivan loppuun asti hän jatkoi mietiskelyä on planeettojen kiertoratojen mysteerit ja maailmankaikkeuden matemaattinen kauneus.
Myöhempien kertomusten mukaan Kepler lausui lauseen, joka kiteytti hänen elämänkatsomuksensa: “Minä olen mitannut taivaat, nyt minä mittaan maan varjot.”
Hän kuoli 15. marraskuuta 1630, 58-vuotiaana, ja jätti jälkeensä perinnön, joka muutti tähtitiedettä lopullisesti.
Hänen kuolemansa jäi lähes huomaamatta sodan ja ruton ravistelemassa Euroopassa.
Nöyrä hautaaminen valtavalle hengelle
Kepler haudattiin Regensburgin protestanttiselle hautausmaalle yksinkertaiseen hautaan ilman muistomerkkejä tai suuria seremonioita.
Kronikoiden mukaan hänen hautakivessään oli hänen itsensä laatima kaiverrus:
“Minä mittasin taivaat, nyt varjot; mielet ovat kuolemattomia, vaikka ruumiit muuttuvat tomuksi.”
Valitettavasti tuo hauta katosi vain muutamaa vuotta myöhemmin.
Kolmekymmenvuotisen sodan aikana hautausmaa tuhoutui, ja tähtitieteilijän jäännökset katosivat lopullisesti.
Nykyään vain yksi symbolinen muistomerkki muistelee yhden tieteen historian suurimpiin visionääreihin kuuluvan henkilön lepopaikkaa.
Sairaus, joka vei hänet
Keplerin kuoleman syystä ei ole tarkkaa diagnoosia, mutta historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että se oli seurausta akuutti tartuntatauti.
Jotkut mainitsevat lavantauti, yleinen tuolloin ja kuolemaan johtava ilman hoitoa.
Toiset viittaavat keuhkokuumeeseen tai hengitystiekomplikaatioon, jota fyysinen uupumus ja aliravitsemus pahentavat.
Joka tapauksessa hänen kehonsa ei kestänyt sairauden ja kurjuuden yhdistelmää.
Hänestä ei ole tietoja, jotka osoittaisivat hänen saaneen asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, sillä 1600-luvun lääketiede ymmärsi tuskin mitään infektioiden ja tartuntojen perusasioita.
Varmaa on, että hän kuoli yksin, sairaana ja köyhtyneenä, mutta vankkumattomalla arvokkuudella.
Haudan yli jäänyt perintö
Vaikka hänen kuolemansa oli vaatimaton, hänen henkinen perintönsä laajeni ajan myötä.
The planeettojen liikkeen kolme lakia tuli perusta taivaanmekaniikalle, joka inspiroi Isaac Newtonia vuosikymmeniä myöhemmin.
Kepler ei muuttanut ainoastaan tähtitiedettä, vaan hän loi myös modernin fysiikan ja optiikan perustan.
Teidän kirjanne Astronomia Nova rikkoi vuosisatojen ptolemaiolaisen perinteen ja sijoitti Aurinko kosmisen selityksen keskipisteessä, osoittaa, että planeetat liikkuivat ellipsinmuotoisesti, eivät täydellisissä ympyröissä.
Hänen ilman kaukoputkea tekemiensä laskelmien tarkkuus hämmästyttää tutkijoita tänäkin päivänä.
Ja hänen näkemyksensä maailmankaikkeudesta harmoninen rakenne jumalallisen ja matemaattisen välillä ennakoi tieteen ja filosofian välistä liittoa, joka merkitsi valistuksen aikaa.
Mies myytin takana
Kepler ei ollut vain tähtitieteen nero, hän oli myös uneksija, teologi, humanisti..
Hänen kirjoituksensa paljastavat syvästi herkän miehen, jota piinasivat perheen menetykset ja uskonnollinen vaino.
Hän eli aikana, jolloin protestanttina oleminen saattoi merkitä tuhoa tai karkotusta, ja silti hän pysyi uskollisena ajattelulleen.
Hänen äitiään syytettiin noituus, Kepler joutui puolustamaan sitä oikeudessa, mikä vaaransi hänen maineensa.
Hänen koko elämänsä oli tasapainoilua tieteellisen tarkkuuden ja usko rationaaliseen maailmankaikkeuteen, korkeamman älykkyyden luoma.
Tämä jännite maallisen ja jumalallisen välillä määritteli sekä hänen työnsä että hänen kohtalonsa.
Kohtalon ironia
On lähes runollista, että mies, joka paljasti taivaan järjestyksen kuoli aikansa epäjärjestyksen uhrina.
Samalla kun kosmos noudatti hänen kuvaamiaan lakeja, Maa ajautui sotaan, nälänhätään ja tauteihin.
Kepler, joka oli omistanut elämänsä maailmankaikkeuden täydellisyyden osoittamiselle, päätyi kuolemaan maailmassa, josta näytti puuttuvan kaikki harmonia.
Hänen ajattelunsa kuitenkin säilyi raunioissa.
Hänen nimensä pelastivat myöhemmät sukupolvet, jotka tunnistivat hänessä modernin tähtitieteen peruskipinä.
Hänen nimensä kaiku avaruudessa
Nykyään hänen perintönsä ulottuu pidemmälle kuin hän olisi voinut kuvitellakaan.
Avaruusteleskooppi Kepler, NASA:n käynnistämä avaruusalus nimettiin hänen mukaansa hänen väsymättömän totuuden etsintänsä kunniaksi.
Tämän laitteen ansiosta löydettiin tuhansia eksoplaneettoja, muita tähtiä kiertäviä maailmoja, ja näin toteutui Johannesin vuosisatoja sitten muotoilema unelma.
Jotenkin Kepler jatkaa taivaankannen katsomista, ei Regensburgin kuolevan tietäjän väsyneillä silmillä, vaan silmillä, jotka ovat mekaaniset silmät ihmiskunnalle, joka on perinyt niiden äärettömän uteliaisuuden, -.
Loppupohdinta
Johannes Keplerin kuolema ei ollut marttyyrin eikä juhlittujen sankareiden kuolema.
Kyseessä oli tavallinen mies, joka poikkeuksellisella mielellään muutti ihmisen ajattelun kohtaloa.
Hän kuoli hiljaa, mutta hänen ajatuksensa kaikuivat kuin ukkonen tieteen historiassa.
Aina kun katsomme taivaalle ja yritämme ymmärtää planeettojen liikettä, muistamme Keplerin, Mies, joka mittasi taivaat ja löysi niistä ikuisen jäljen.
Hänen loppunsa saattoi olla nöyrä, mutta hänen perintönsä loistaa edelleen niiden tähtien sammumattomassa valossa, joita hän niin kovasti rakasti.
