Puhutaan Isaac Newton on puhua yhdestä ihmiskunnan kaikkien aikojen nerokkaimmista mielistä.
Mies, joka selitti painovoima, tulkitsi taivaanliikkeet ja loi perustan modernille fysiikalle, sillä oli myös loppu, joka on seesteinen, mutta kätkee sisäänsä vivahteita, joista monet eivät ole tietoisia.
Hänen kuolemansa, joka tapahtui 1727, päättyi elämä, joka oli täynnä löytöjä, sisäisiä ristiriitoja ja yltäkylläistä intohimoa ymmärtää maailmankaikkeuden salattua järjestystä.
Yksinäisen neron vanhuus -
Elämänsä viimeisinä vuosina Newton ei ollut enää se kiihkeä nuori mies, joka oli mullistanut tieteen Cambridgessa.
Kahdeksankymppisenä hänen kehonsa alkoi kärsiä, vaikka hänen mielensä toimi edelleen yllättävän tarmokkaasti.
Hän asui Kensington, Lontoossa, kirjojen, papereiden ja muistojen ympäröimänä, jotka kertovat tiedolle omistetusta elämästä.
Hänen luonaan vieraili usein ihailijoita, tiedemiehiä ja uteliaita katsojia, jotka halusivat nähdä Englannin kuuluisin tietäjä.
Julkisuuskuvan takana oli kuitenkin väsynyt mies, jonka terveys oli heikko, joka kärsi tuskasta ja kärsi sairas virtsarakko mikä aiheutti hänelle suurta epämukavuutta.
Ensimmäiset merkit laskusta
Alussa 1727, Newton alkoi tuntea yhä voimakkaampaa kipua vatsassaan.
Lääkärit eivät tuolloin kyenneet täysin ymmärtämään ongelmaa, ja diagnosoivat hänelle munuaiskoliikki y munuaisongelmat.
Todellisuudessa hän kärsi vakava virtsatieinfektio, todennäköisesti virtsarakon kivien kertyminen pahentaa tilannetta.
Kärsimyksestä huolimatta vanha tiedemies ei menettänyt malttiaan.
Hänen palvelijansa kertovat, että hän vietti yhä tuntikausia tarkastelemalla muistiinpanojaan ja lukemalla niin rakastamiensa filosofien tekstejä.
Seesteinen loppu yön pimeydessä
Yö, jolloin 19. maaliskuuta 1727, Isaac Newton meni aikaisin nukkumaan, koska häntä vaivasi kipu, jota hän ei enää pystynyt salaamaan.
Seuraavan päivän aamuun mennessä hänen hengityksensä oli muuttunut hitaaksi ja epäsäännölliseksi, aivan kuin jokainen hengitys olisi painanut vuosisatoja.
Palvelijoidensa ympäröimänä hän sulki silmänsä ja antoi itsensä mennä ilman vastarintaa.
Hän kuoli nukkuessaan, kasvot tyynenä, ilman viimeistä sanaa, aivan kuin hän olisi sulautunut sen kosmoksen hiljaisuuteen, jota hän oli niin kovasti yrittänyt tulkita.
Minulla oli 84 vuotta vanha, huomattavan vanha aikakauteensa nähden.
Hänen kuolemansa merkitsi tieteellisen aikakauden loppua ja myytin syntyä.
Sairaus, joka ajoi hänet hautaan
Lääkärintodistukset ja myöhemmät todistukset ovat yhtä mieltä siitä, että Newton kuoli - virtsatietukos aiheuttama munuaiskivet.
Nämä pienet mineraalipalaset kerääntyivät hänen virtsarakkoonsa ja munuaisiinsa aiheuttaen sietämätöntä kipua, joka vähitellen huononsi hänen terveyttään.
Tiedetään, että elohopea, Se, että hän työskenteli hänen kanssaan vuosikymmeniä hänen alkemiallisten kokeidensa parissa, on saattanut vaikuttaa hänen fyysiseen rappeutumiseensa.
Vuosisatoja myöhemmin säilytetyn hiuslukon analyysi paljasti. erittäin korkeat elohopeapitoisuudet, mikä viittaa siihen, että se on kärsinyt krooninen myrkytys.
Tämä päihtymys on saattanut aiheuttaa vapinaa, mielialan vaihtelua ja melankoliaa, jotka leimasivat hänen myöhempiä vuosiaan.
Mies myytin takana
Newton ei ollut vain tiedemies, hän oli myös olla syvästi inhimillinen, pelkojen, pakkomielteiden ja vaikenemisen kanssa.
Koko elämänsä ajan hän turvautui opiskelun yksinäisyyteen, vältti tunteellisia siteitä ja omisti jokaisen hetkensä tieteen ylittävän totuuden etsinnälle.
Hän oli kiihkeä uskovainen, vaikka hänen uskonsa oli pikemminkin filosofista kuin dogmaattista.
Muistiinpanovihkoihinsa hän kirjoitti laajoja pohdintoja aiheesta Raamattu, ... Maailmanloppu ja sielun mysteerit.
Tämä tieteen ja hengellisyyden sekoitus teki hänen mielestään jatkuvan taistelukentän järjen ja uskon välillä.
Jäähyväiset ihmisyyden symbolille
28. maaliskuuta 1727 Isaac Newtonin hautajaiset kaikilla Englannin suurmiehille varatuilla kunnianosoituksilla.
Hänen ruumiinsa kannettiin kulkueessa Lontoon kaduilla akateemikkojen, aatelisten ja kansanedustajien saattelemana. Royal Society.
Hänet haudattiin Westminster Abbey, Paikka on varattu miehille, jotka ovat jättäneet ikuisen jäljen Britannian historiaan.
Hänen haudalleen laitettiin latinankielinen kaiverrus, jossa muistutettiin “.“mies, joka lähes jumalallisesti, mielensä voimalla, valaisi taivaat ja luonnonlait.”.
Kuninkaiden ja runoilijoiden joukossa lepää tietäjä, joka muutti maailman käsityksen todellisuudesta.
Newtonin kuolematon perintö
Newtonin kuolema ei merkinnyt hänen vaikutusvaltansa loppua.
Hänen teoksensa ohjasivat edelleen kokonaisia tiedemiespolvia, jotka joivat hänen ajatuksistaan kuin ehtymättömästä lähteestä.
Sinun “Principia Mathematica”siitä tuli tieteellisen ajattelun perusta yli kahdeksi vuosisadaksi".
Hänen liikkeen ja universaalin painovoiman lakiensa avulla ihminen oppi - maailmankaikkeuden mittaaminen ennennäkemättömällä tarkkuudella.
Kaavojen lisäksi Newton jätti jälkeensä jotain syvällisempää: tavan tarkastella maailmaa rationaalisesti ihmetellen, mysteeriä kunnioittaen ja totuuden nälkää tuntien.
Hauras ruumis, ääretön mieli...
On kiehtovaa ajatella, että kosmisia voimia tutkinut mies kärsi tällaisesta maallisesta vaivasta.
Kun hän laski planeettojen liikkeitä, hänen omasta kehostaan tuli sisäinen taistelukenttä.
Jokainen kipu, jokainen uneton yö oli hinta ajatuksille omistetusta elämästä.
Silti Newton ei koskaan valittanut.
Hän hyväksyi fyysisen rappeutumisen yhtä tyynenä kuin luonnonlait.
Ratkaisematta jääneet mysteerit
Nerokkuudestaan huolimatta oli kysymyksiä, joihin Newton ei koskaan pystynyt vastaamaan.
Hänellä oli pakkomielle valon alkuperästä, alkemiasta, ajan ja sielun salaisuuksista.
Jotkut ovat kuvailleet sitä tiedemieheksi naamioitunut mystikko, mies, joka näki jokaisessa kaavassa jumalallisen jäljen.
Viimeisinä päivinään hänen ajatuksensa tuntuivat vaeltavan järjen ja ikuisuuden rajojen välillä.
Ehkäpä sulkemalla silmänsä viimeisen kerran hän löysi vastauksen, jota hän oli etsinyt koko elämänsä ajan.
Hänen nimensä ikuisuus
Nykyään, lähes kolme vuosisataa hänen kuolemansa jälkeen, Isaac Newtonin nimi on edelleen symboli, joka symboloi ihmisäly parhaimmillaan.
Hänen muotokuvansa roikkuu museoissa, yliopistoissa ja akatemioissa paitsi kunnianosoituksena myös muistutuksena siitä, mitä ajatuksella voidaan saavuttaa.
Aina kun omena putoaa, sen laki herää henkiin sen mielessä, joka ymmärtää sen merkityksen.
Joka kerta, kun katsomme taivaalle ja ajattelemme painovoimaa, joka pitää meidät aloillaan, Newton herää jälleen henkiin, hiljaisena mutta kaikkialla läsnä olevana.
Hänen kuolemansa oli ruumiin hämärä, mutta uuden elämän alku. tieteellinen kuolemattomuus jota ei aika eikä unohdus ole pystynyt pyyhkimään pois.
Loppupohdinta
Ehkä hämmästyttävintä hänen lopussaan ei olekaan se, miten hän kuoli, vaan se, miten hän asui.
Newton oli mies, joka muutti epäilyn liikkeellepanevaksi voimaksi, hiljaisuuden menetelmäksi ja yksinäisyyden turvapaikaksi.
Hän kuoli ilman mahtipontisuutta ja draamaa, mutta hänen perintönsä valaisee edelleen kaikkien niiden mieliä, jotka pyrkivät ymmärtämään maailmankaikkeutta.
Koska jokaisessa löydössä, jokaisessa fysikaalisessa laissa ja jokaisessa uteliaisuuden impulssissa sykkii yhä sen miehen henki, joka eräänä päivänä nukahti ikuisesti sen taivaan alle, jonka hän itse tulkitsi.
